Simeon pylvään päällä

Simeon Styliitta eli Simon Pylväspyhimys tuntuu jääneen ihmisten mieliin lähinnä hieman kyseenalaisena eksentrikkona. "Ei meitä ole kutsuttu miksikään pylväspyhimyksiksi!"

Simeon eli vuosina 388-459. Nuorena munkkina hän oli harvinaisen lahjakas opinnoissaan. Ennen kaikkea hän oli aikansa askeettien joukossa poikkeuksellisen ankara harrastuksessaan. Askeesilla pyrittiin läheiseen yhteyteen Jumalaan. Lihan ruumiin kurittaminen ja kurissa pitäminen nähtiin tienä pyhitykseen. Simeon meni niin pitkälle erikoislaatuisuudessaan, että hänen munkkiystävänsä lopulta häätivät hänet joukostaan. Nykyaikana hänet olisi luultavasti ohjattu terveydenhuollon piiriin.

Simeon löysi itselleen syrjäisen ja rauhallisen paikan, jossa hän saattoi harrastaa hurskauttaan.

Ihmiset olivat kuitenkin löytäneet pyhän miehen ja edelleen tulivat hänen tykönsä. Hänen maineensa levisi laajalle ja lopulta hänen luokseen alkoi olla tunkua. Simeon olisi itse mieluiten pysynyt yksin paastoissa ja rukouksessa, mutta ei halunnut myöskään torjua ihmisiä, jotka tulivat pyytämään häneltä opetusta ja neuvoa. Monet pakanatkin saivat kuulla ensimmäistä kertaa evankeliumin hänen suustaan. Se esti häntä vetäytymästä yhä kauemmaksi erämaahan.

Lopulta hän keksi ratkaisun.

Hän rakensi itselleen pylvään eräille vanhoille raunioille. Sen päällä hän alkoi viettää aikaansa hupullinen kaapunsa ainoana suojanaan. Järjestely antoi hänelle yksityisyyttä ja rauhaa rukoukseen, mutta pylvään päältä hän saattoi myös opettaa ja palvella luokseen tulevia. Ja hän saarnasi. Vuoden jokaisena päivänä hän julisti Sanaa luokseen tuleville, joiden määrä vain kasvoi entisestään. Kerran viikossa Simeon sai ruoan ja juoman, joilla hän eli.

Simeon tuli tunnetuksi viisaana riita-asiain ratkaisijana. Joskus hän antoi yliluonnollisia tiedon sanoja ihmisten asioista. Monet, joita kirkko ei ollut koskettanut, hakeutuivat merkillisen miehen luo. Villit saraseenit olivat jääneet kristinuskon ulkopuolelle, mutta Simeoniin tutustuminen johti siihen, että heitä kastettiin lopulta tuhansittain.

Simeonista tuli yhteiskunnallinenkin vaikuttaja, kun maalliset vallanpitäjät olivat häneen yhteydessä kirjeitse.

Simeon vietti pylväänsä päällä liki neljäkymmentä vuotta.

Hän sai monia seuraajia, mutta kukaan ei yltänyt samaan, ei ajan eikä minkään muunkaan suhteen.

Samahan taitaa toistua nykyäänkin. Kaikille merkkihenkilöille tai vaikka pelkästään näkyvyyttä saaneille persoonille löytyy imitoijia...

Mutta alkuperäinen on aina alkuperäinen.

Mitenkähän on: onkohan eräällä miehellä taivaassakin oma pylväänsä?

Vitaliksen missio

Vitalis eli 600-luvun alkupuolella munkkina luostarinsa rauhassa nykyisen Gazan alueella kuusikymppiseksi asti. Sitten tapahtui jotain, mikä vei hänen rauhansa - puhutteliko häntä Raamatun kertomus huonosta naisesta Johanneksen evankeliumin 8. luvussa niin kuin on kerrottu; se, jossa Jeesus sanoi:

"En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee."

Joka tapauksessa Vitalis meni Aleksandriaan. Pian hän laati luettelon kaikista kaupungin huonoista naisista. Ja hän otti työn päiväpalkkalaisena. Aina saatuaan palkkansa hän meni jonkun prostituoidun luokse yöksi.

Mutta hän oli erilainen yövieras. Siinä missä muut tyydyttivät lihallisia tarpeitaan, Vitalis huolehti naisten hengellisistä tarpeista; hän rukoili. Hän anoi sydämestään naisten puolesta, joille antoi maksun siitä, että sai viettää yön heidän kanssaan. Hän pyysi Jumalaa muuttamaan heidän elämänsä. Ja se muuttikin monen naisen vaelluksen. He jättivät ammattinsa ja alkoivat elämänsä alusta. Vitalis pyysi heitä olemaan kertomatta mitä hän heidän luonaan teki, ettei kukaan tekisi loppua hänen palvelustyöstään.

Vitaliksesta tulikin sitten aleksandrialaisten silmissä vanha likainen mies. Halveksittu ja vihattu. Se koitui lopulta hänen kohtalokseen. Kerran kun hän oli poistumassa erään naisen luota, muuan nuori mies löi häntä lujaa kasvoihin. Vitalis kuoli vammoihin jonkin ajan päästä. Nuori mies sai kuulla ilotytöltä, mitä Vitalis oli hänen ja muiden kanssa tehnyt. Hänen maineensa puhdistettiin.

Kerrotaan, että hänen hautajaisissaan kulki suuri joukko entisiä huonoja naisia pyhänä kulkueena. He itkivät hyväntekijäänsä ja sanoivat: "Olimme ennen prostituoituja, eikä kukaan tässä kaupungissa välittänyt meistä. Nyt olemme menettäneet ainoan opettajamme ja ystävämme. Vitalis pelasti meidät, jokaisen meistä, elämästä kurjuudessa."

Nuori mies, jonka nyrkin iskuun Vitalis kuoli, tunnusti syntinsä, antoi kaikki varansa köyhille ja matkusti Gazaan. Siellä hän vietti loppuelämänsä samassa luostarissa, jossa Vitalis oli elänyt.

"Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta" 1.Kor.4:5.