Galatialainen Palladius (n. 364-320/330) teki jälkeensä tuleville sukupolville palveluksen kirjoittamalla ylös erämaaisien historiaa. Hän eli Pohjois-Egyptissä useita vuosia heidän yhteydessään. Myöhemmällä iällään hän toimi piispana Bityniassa. Hän oli myös Johannes "Kultasuu" Krysostomoksen oppilaita.
Monien tarinoidensa joukkoon hän sisällytti kertomuksen Paesiuksesta ja Isaiaksesta. He olivat varakkaan espanjalaisen kauppiaan lapsia. Isänsä kuoltua he perivät sangen mittavan omaisuuden. Vapaan markkinatalouden hyödyntäminen isänsä lailla ei heitä kuitenkaan innostanut. Yhdessä he miettivät, että he kuitenkin kuolevat ja saavat jättää työnsä tuloksen muille. He päättivät aloittaa luostarielämän. He lausuivat haluavansa "löytää hyödyllistä käyttöä isänsä rikkauksille, etteivät menettäisi sielujansa".
Kun he olivat jakaneet omaisuuden keskenään, he saivat erilaisen näyn sen käytöstä. Toinen jakoi kaiken luostareille, kirkoille ja vankiloille. Sitten hän löysi tavan elättää itsensä pienellä kaupankäynnillä ja keskittyi sitten rukoukseen ja askeettiseen elämään.
Toinen taas perusti varoillaan luostarin. Sinne hän sai seurakseen muutamia muita. He toivottivat tervetulleeksi kaikki köyhät, rammat, muukalaiset ja vanhukset. He kestitsivät näitä laupeuden työnään. Hän kulutti näin omaisuutensa.
Kun veljekset olivat kuolleet, molempia kiiteltiin runsaasti. Nousipa kiistakin kumpi oli toiminut paremmin ja viisaammin. Kun yksimielisyyttä ei syntynyt, väki meni kysymään Pambo -nimiseltä arvostetulta mieheltä mielipidettä kumman menetelmä oli ollut parempi.
Pambo vastasi:
"Molemmat olivat täydellisiä. Toinen teki Aabrahamin tekoja, toinen Elijan tekoja." Hän selitti, kuinka kumpikin oli omalla tavallaan toiminut Jumalan sanan mukaan ja että kumpaakaan ei voinut asettaa toisen yläpuolelle. Molemmat palvelivat omalla laillaan.
Kun hänen vastauksensa ei kuitenkaan tyydyttänyt kaikkia, Pambo pyysi heitä palaamaan myöhemmin. Se oli hänen tapansa. Hän otti aikaa vastauksen kysymiseen Herralta.
Kun väki palasi Pambon luokse muutaman päivän päästä, hän sanoi: "Näin kummankin seisovan paratiisissa kuin Jumalan läsnäolossa."
Veljekset säilyttivät sielunsa.
"... mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? (Matt.16:26)
Niinpä. Tämä keskeisin asia ei saanut väen huomiota.
Kuinka usein tällaiset oleellisimmat asiat jäävät meiltä huomiotta pohtiessamme vaikkapa sellaisia toisarvoisuuksia kuin eri menetelmien tuloksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti