Raamattu kertoo paljon Jumalan huolenpidosta. Jeesus opetti vuorisaarnassa: "Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme? Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan" (Matt.6:31-33).
Jumalan pyhät ovat kautta aikain saaneet kokea Hänen huolehtivan heidän kaikista tarpeistaan.
Pyhä Benediktus, joka oli jo esillä aiemmassa kirjoituksessa, vietti 14 vuotta Monte Cassinon luostarin apottina. Kerran alueelle iski nälänhätä. Benediktus veljineen ei voinut kääntää pois ihmisiä, jotka tulivat heidän luokseen apua pyytämään. Kauan ei sitten kestänyt, että luostarissa ei ollut enää lainkaan viljaa.
Tuli päivä, jolloin pöydässä todellakin oli vain viisi leipää. Muuta syötävää ei enää ollut. Kukaan ei valittanut, mutta alakuloiset kasvot puhuivat enemmän kuin sanat.
"Oletteko levottomia mitättömän leivän takia?" kysyi Benediktus munkeilta. "Mitä se haittaa, jos meillä on tänään puutetta. Huomenna on uusi päivä. Odottakaa Herraa."
Seuraavana päivänä luostarin väki nousi odottaen päivää ilman leipää. Mutta kun portit avattiin, oli ulkopuolella suuri määrä säkkejä.
"Kuka on jättänyt kaksisataa mittaa jauhoja meille?"
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun luostari selvisi ruoan puutteesta. Eikä kukaan koskaan tullut tietämään, kuka heidän hyväntekijänsä oli.
"Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu. Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus" (Snl.11:25,26).
Elimmepä nousukaudessa ja vauraudessa tai jos elämme taantuman - tai laman - edessä niin kuin tätä kirjoittaessa ennustellaan, on hyvä muistaa Raamatun opetukset suhtautumisesta elatukseemme. Ja on hyvä pitää myös mielessä meitä ennen eläneiden pyhien kokemukset.
Emme ehkä saa uskollamme rikkauksia, mutta voimme luottaa, että Hän pitää meistä huolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti