Odessalainen yhteys

Flavius Julius Valens oli Rooman itäosan hallitsija vuosina 364-378. Hän oli vahva areiolaisuuden kannattaja ja edistäjä. Areiolaisuus oli harhaoppi, joka piti Jeesusta luotuna olentona, eikä siis Jumalana kuten Raamattu opettaa. Sotaisakin keisari kohdisti jyrkkiä vainoja kannattamansa opin vastustajiin.

Kerran hän kulki Odessan halki ja halusi nähdä siellä kuuluisan Pyhän Tuomaksen kirkon. Kuultuaan, että kaupungin kristitty väki vastusti lujasti areiolaisuutta, hän päätti väkisin käännyttää heidät. Harhaoppi oli hyväksyttävä kuoleman uhalla.

Alueen maaherra sai käskyn valmistella isku kirkkoon. Hän kuitenkin varoitti kristittyjä ja kehotti heitä pysymään poissa kirkostaan veriseksi kaavaillun iskun aikaan. Hän lupautui kertomaan keisarille, ettei ketään ollut tavoitettu, ja hän uskoi eteenpäin matkaavan keisarin sitten unohtavan koko jutun.

Tarjous oli hieno. Mutta kuitenkaan kukaan uskovista ei lopulta halunnut siihen tarttua. Seuraavana päivänä kaikki kristityt pakkautuivat kirkkoon.

Maaherralla ei ollut vaihtoehtoa. Hänen täytyi totella ja hän lähestyi hitaasti pyhää rakennusta joukkoineen. Silloin nainen pienen lapsen kanssa väkisin vääntäytyi joukkojen läpi kirkkoa kohti.

"Nainen, mihin olet menossa noin hullulla tavalla?"

"Kirkkoon, missä muutkin ovat."

"Etkö tiedä, että maaherra aikoo surmata kaikki, jotka ovat siellä?"

"Tiedän, siksi minäkin haluan olla siellä."

"Mutta miksi viet lapsesikin?" maaherra kysyi.

"Minä haluan, että hänetkin tullaan lukemaan marttyyrien joukkoon."

Kun maaherra näki kansan päättäväisyyden, hän käski joukkojensa vetäytyä. Ja hän meni keisarin luokse ja kertoi, että koko kaupungin väki oli valmistautunut kuolemaan.

"Et kai odota minun surmaavan jokaista asukasta?"

Vastentahtoisesti Valensin täytyi ottaa käskynsä takaisin. Kaupungin väki säästyi.

Meillä 2000 -luvun ihmisillä ja kristityillä voisi olla paljonkin opittavaa yhteyden voimasta niiltä ketkä ovat edellämme käyneet.