Seurakunnan siemen

Marttyyrien verta on sanottu seurakunnan siemeneksi. Kristittyjen rohkeus vainoissa, jotka heihin kohdistettiin, vaikutti niin, että vainojen tulos olikin toinen kuin vainoajat uskoivat. Jumalan sana levisi ja seurakunta kasvoi niiden seurauksena.

Erityisen ankaria toimenpiteitä Rooman hallinto kohdisti vastakääntyneisiin. Sen uskottiin vaikuttavan tehokkaimmin. Eusebius kertoo Kirkkohistoriassaan, kuinka keisari Severuksen aikana kristityiksi kääntyneet äiti ja tytär, Marcella ja Potamiana joutuivat kidutettaviksi. Tämä tapahtui Aleksandriassa 200-luvun alussa. Pahoinpitelyn jälkeen tyttären annettiin tehdä valinta. Hän pääsi vapaaksi, jos kirosi Jeesusta. Muussa tapauksessa hänet luovutettaisiin gladiaattorien hyväksikäytettäväksi.

Potamiana joutui miettimään vastausta, jolla voisi välttää molemmat kohtalot.

"Jos haluatte kirousta, annan sen. Annan kirouksen jumalille, joka teki teistä demoneja."

Oikeussalissa nousi raivo. "Heittäkää hänet palavaan pätsiin", huusi tuomari.

"Sinä viet hänet!" hän huusi nuorelle sotilaalle, joka oli vartijana.

Sotilas oli Basilides. Hän oli oppinut uskon tiestä, mutta ei ollut uskaltanut tehdä julkista tunnustautumista uskoon. Kun hän vei Potamianaa pois, väkijoukko yritti pahoinpidellä häntä, mutta Basilides suojasi häntä omalla kehollaan miekka kädessä. Tämän ystävällisyyden eleen takia Potamiana kiitti häntä ja lupasi, että tulisi muistamaan tätä Herran edessä, kun hän pääsisi määränpäähänsä.

Hetken päästä Potamiana oli kuollut. Hänen äitinsä seurasi hänen perässään.

Muutaman päivän päästä Basilideksen piti vannoa sotilasvala tovereittensa kanssa.

Siinä hän kuitenkin ilmoitti: "Olen kristitty, enkä voi vannoa."

Pian hänkin oli oikeussalissa. Ja hänkin piti kiinni uskostaan. Hän sai kuolemantuomion ja joutui vankilaan odottamaan sen toimeenpanoa.

Seurakunta sai tietää uudesta uskonveljestä ja lähetti salaa miehiä puhumaan hänen kansaan. Eräs heistä oli luultavasti kirkkoisä Origenes.

Basiledes kertoi uskoontulostaan: "Kolme päivää Potamianan kuoleman jälkeen, hän ilmestyi minulle yöllä. Hän asetti kruunun päähäni ja kertoi, että oli rukoillut Jeesusta sieluni tähden. Ja Jeesus oli luvannut, että pääsen hänen luokseen pian."

Basilides kastettiin saman tien.

Ja seuraavana päivänä hän julkisesti kertoi tarinansa ja tuli mestatuksi.

Tämän tapaisia tarinoita on paljon alkukirkon historiassa. Jeesuksen sanan mukaan:

"... teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille" (Matt.10:18).

Monin paikoin maailmassa tämä on yhä arkipäivää. Väitetään, että viimeisen sadan vuoden aikana on kuollut enemmän kristittyjä uskonsa tähden kuin alkuseurakunnan aikana. Onko joskus tuleva aika länsimaissakin, että tämä Jeesuksen sana käy uudelleen toteen?